Materiaalia testaamassa Venäjällä

Syyskuu alkaa lähestyä loppuaan ja niin myös RajatOn-projekti. Osa materiaaleista on vielä työn alla ja valmistamme niitä kiireisesti julkaisua varten.

Valmistelun lomassa kävimme torstaina 17.9. testaamassa RajatOn-materiaalia Venäjällä Pervomayskoen koulussa. Pervomayskoe on noin 5000 asukkaan kylä Viipurin piirissä 70 kilometriä Viipurista Pietarin suuntaan. Pervomayskoen koulu on ollut mukana Lappeenrannan teknillisen yliopiston tiedekasvatushankkeessa, ja siksi koulu oli halukas myös osallistumaan RajatOn-projektiin pilotointikouluna. Materiaaleja testasi koulumuseon johtaja Valentina Karabanova, joka opettaa koulussa lähialueen historiaa ja vetää museo-oppitunteja koulun harrastustoimintana.

Valentina piti oppitunnit 4. ja 9. luokkalaisille Ekaterina Melnikovan laatiman Muisti, menneisyys ja rajat -aiheen pohjalta. Valentina keskusteli oppitunneilla lasten kanssa siitä, mitkä tapahtumat heidän omassa elämässään ovat jääneet heille päällimmäisenä mieleen. Oppilaat kertoivat itselleen merkittävistä tapahtumista, kuten pikkusiskon syntymästä ja ensimmäisestä koulupäivästä. Keskustelulla Valentina johdatti oppilaat aiheen keskeisten käsitteiden; historiallisen ja kulttuurisen muistin pariin, joille oppilaat saivat antaa omia määritelmiään.

Vanhemmat oppilaat pohtivat lisäksi, mitä historian tapahtumia venäläisessä yhteiskunnassa muistellaan. Lähes kaikki oppilaat mainitsivat suuren isänmaallisen sodan ja Beslanin koulukaappauksen vuodelta 2003. Ei kuulosta tutulle suomalaisesta, vai mitä? Vertaamalla  kussakin yhteiskunnassa muisteltavia tapahtumia on mahdollista ymmärtää, miten paljon historiallinen muisti eroaa eri yhteiskunnissa, ja miten nämä erot voivat luoda rajoja yhteiskuntien välille.

Pervomayskoen koulun 9-luokkalaiset oppilaat kirjoittavat ylös, mitä historian tapahtumia heidän mielestään muistellaan venäläisessä yhteiskunnassa. Taustalla on koulun kolmannen, koulun omasta historiasta kertovan museon näyttelyesineitä.

Pervomayskoen koulun 9-luokkalaiset oppilaat kirjoittavat ylös, mitä historian tapahtumia heidän mielestään muistellaan venäläisessä yhteiskunnassa. Taustalla on koulun kolmannen, koulun omasta historiasta kertovan museon näyttelyesineitä.

Valentina oli ottanut RajatOn-materiaalin käyttöön jo ennen varsinaista pilotointia. Hän oli teettänyt oppilailla tutkimustehtävän isovanhempien lapsuudesta, ja kertoi, että Pervomayskoen koulun oppilaille tutkimuksellinen oppiminen on jo tuttua. Hän on soveltanut sitä oppitunneilla ja museotyössä useiden vuosien ajan. Tutkimustyön kautta oppilaat ovat päässeet tutustumaan oman kotiseutunsa ja siellä asuvien ihmisten historiaan, ja ovat muun muassa keränneet arvokkaan luettelon Pervomayskoessa kaatuineista neuvostosotilaista. Kouluissa tehtävä tutkimus voi näin ollen sekä tukea oppilaiden omaa osaamista että olla yhteiskunnallisesti merkittävää.

Me toivomme, että RajatOn-materiaali auttaa opettajia toteuttamaan tutkimuksellista oppimista kouluissa. Verkkosivujen tilastojen mukaan sivuilla on riittänyt mukavasti kävijöitä, mikä ilahduttaa meitä. Näissä tunnelmissa spurttaamme loppukiriin…

ITK-päivillä markkinoimassa

Nyt on käyty ensimmäisen kerran virallisesti markkinoimassa RajatOn-materiaalia. Osallistuimme ITK-päiville, jotka järjestettiin tänä vuonna jo 25. kerran. Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -juhlakonferenssin teemana oli ”Tao tulevaisuus” ja Hämeenlinnan Aulangolle oli kokoontunut satapäinen joukko opettajia, tutkijoita, kehittäjiä ja yritysmaailman edustajia. Konferenssi piti sisällään muun muassa workshopeja, key note -luentoja, teemaseminaareja ja näytteille-esittäjien ITK-torin.

Seminaarin avajaisissa puhunut filosofian tohtori Lauri Järvilehto piti inspiroivan puheenvuoron siitä, miten oppiminen muuttuu tulevaisuudessa. Järvilehto peräänkuulutti oppimisen hauskuuttamista, mutta totesi sitten, että hauskuuttaminen on oikeastaan väärä termi. Se pitää sisällään oletuksen siitä, että oppiminen on tylsää, kun oppiminen on itse asiassa yksi ihmisen hienoimpia kokemuksia. Hauskuus tarkoittaakin sitä, että oppimisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä ja oppiminen on siksi palkitsevaa. Oppiminen on kovaa työtä, mutta jos siihen on sisäinen palo, työtä jaksaa tehdä ja se tuottaa tulosta.

Oppimisessa tärkeintä on ”oppimaan oppiminen”. Omasta oppimisesta on hyvä olla tietoinen, jolloin sitä pystyy parhaiten kehittämään. Järvilehto painotti, että opettajien rooli koululaisten oppimisessa ei suinkaan ole vähenemässä. Omasta asiastaan innostunut opettaja saa oppilaat motivoitumaan. Yhdessä oppiminen tuo myös tulosta – onko olemassa hienompaa oppimistilannetta kuin kaveri opettamassa toiselle silmät leiskuen asiaa, josta on itse innostunut.

Meidän esityksemme oli tiivis tietopaketti RajatOn-materiaalista. Ensimmäistä kertaa ITK-päivillä kokeiltiin Pecha Kuchaa, joka on Japanista Suomeen saapunut esitysmuoto. RajatOn-esitelmämme kesti siis tasan 6 minuuttia ja 40 sekuntia. Tuossa ajassa ehdimme kertoa muun muassa, miten RajatOn-materiaalia pystyy käyttämään vuonna 2016 käyttöön otettavien uusien opetussuunnitelmien tukena. Opetussuunnitelmista löytyvät sellaiset avainsanat kuin luonnonvarat, kestävä kehitys ja kauppa, kulttuurin merkitys ja identiteetti, maailmankuva, Suomi ja Eurooppa sekä lähiympäristö ja kenttätutkimukset. RajatOn-materiaalissa on monta aihetta, joiden avulla noita teemoja voidaan tutkia ja tarkastella. Toivomme, että materiaalista on konkreettista hyötyä opettajille noiden aiheiden käsittelyyn.

PS. Konkreettista tukea opettajat näyttivät kaipaavan myös ohjelmoinnin opetukseen. Suosituin seminaareista, joita me kävimme kuuntelemassa ITK-päivällä, oli ehdottomasti ohjelmointiohjelma Scratch:in esittely. Raisa Valtaoja Tampereen kaupungin eVarikosta kertoi, miten ohjelmalla pääsee helposti alkuun ohjelmoinnin opettelussa. Niin mukavalle homma näytti, että tiedä vaikka teemme RajatOn-materiaaliinkin ohjelmointitehtävän…

Suuria ajatuksia

Pitkän tauon jälkeen on taas aika päivittää mitä RajatOn-projektille kuuluu. Vaikka sivut näyttävät vielä kovasti keskeneräisiltä, eivät tekijät ole levänneet laakereillaan. Päinvastoin, tekemistä on riittänyt tutkijoiden tekstien ja tehtävien parissa.

Kolme ensimmäistä tutkijoiden laatimaa aihetta on jo julkaistu. Niissä käsitellään rajoja hyvin erilaisista näkökulmista. Turun yliopiston tutkijatohtorin Jarmo Malmstenin teksti pohtii median luomia rajoja, Lappeenrannan teknillisen yliopiston erikoistutkijan Kristiina Korjonen-Kuusipuron teksti ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta ja Turun yliopiston opiskelijoiden Marianna Kuuselan ja Tommi Sirosen luonnossa olevia rajoja ja rajavyöhykkeitä.

Äkkiseltään voisi ajatella, mitä yhteistä näillä aiheilla on. Miten esimerkiksi media ja ihmisen ympäristösuhde liittyvät toisiinsa? Jos rajat ymmärretään perinteisesti fyysisinä rajoina, jotka erottavat erilaisia alueita toisistaan, on näiden aiheiden välille vaikea rakentaa yhteyttä. Mutta jos rajat nähdään ihmisen luomina näkymättöminä (käsitteellisinä, sosiaalisina, mentaalisina, kulttuurisina…) rajoina, ja maailma sosiaalisesti rakentuneena, alkavat nämä yhteydet avautua.

Media rajaa maailmaa luokittelemalla juttunsa alueellisesti. Se välittää käsityksiä alueista ja niiden välisistä eroista. Nämä käsitykset vaikuttavat siihen, millaisena me näemme maailman ja miten me rajaamme sitä mielessämme. Ihmisen ympäristösuhde on puolestaan hyvin kulttuurisidonnainen. Opimme omassa kulttuurissamme, miten ympäristöä hyödynnetään ja miten siitä tulee huolehtia. Kun kaksi ihmistä eri kulttuureista kohtaa, voivat heidän näkemyksensä maailmasta olla siksi hyvin erilaisia.

Mitä suurempi myllerrys maailmassa on (ja nyt tuntuu olevan Ukrainan kriisin ja talouskriisin myötä), sitä tärkeämpää on ymmärtää, miten me ihmiset luomme rajoja. Tätä kautta voimme toivottavasti oppia ymmärtämään toisiamme paremmin. Näin suureelliset toiveet meillä on RajatOn-materiaalin suhteen. Toivottavasti nämä ja muut pikkuhiljaa tämän kevään aikana avautuvat aiheet herättävät paljon ajatuksia koululaisissa ja meissä vanhemmissa.

Tiedettä popularisoimassa

Syksyn loppupuoli on kulunut RajatOn-hankkeessa oppimateriaalien työstämisessä. Tilasimme loppukesästä tutkijoilta tekstejä erilaisista rajaan liittyvistä teemoista. Tutkijat kirjoittivat meille tekstit ja laativat niihin liittyviä kysymyksiä ja tehtäviä. Meidän tehtävänämme on ollut saada tekstit ja tehtävät koululaisille sopivaan muotoon, sekä laatia opettajille tukimateriaalia tekstien käyttämiseen oppitunneilla.

Tutkijoilta tulleet tekstit olivat kaikki asiantuntevia ja mielenkiintoisia, ja on ollut ilo tehdä töitä omasta asiastaan innostuneiden tutkijoiden kanssa. Kuten syvällä omassa asiassaan olevien ihmisten kanssa yleensä, oman asian saattaminen kaikille ymmärrettävään muotoon ei kuitenkaan ole ollut tutkijoille helppoa. Oman tieteenalan popularisoinnin haasteellisuutta on lisännyt se, että tekstien pitää soveltua lapsille ja nuorille. Pyysimme tutkijoita rakentamaan tekstit niin, että niiden alkuosat sopivat 5-6-luokkalaisille ja loppua kohden tekstit voivat vaikeutua haastaen myös lukioikäisiä oppilaita.

Punakynä onkin ollut ahkerassa käytössä, kun olemme kommentoineet tutkijoiden tekstejä ja antaneet vinkkejä, miten oman alan termit tai teoreetikoiden ajatukset voisi tuoda esille yksinkertaisemmin. Olemme pyytäneet tutkijoita antamaan paljon esimerkkejä, jotka havainnollistavat asiaa ja tuovat sen lähemmäs koululaisten omaa elämää ja arkea.

Tieteen popularisoinnin tekee haasteelliseksi se, että me tutkijat kirjoitamme yleensä muille tutkijoille. Artikkelien ja muiden tieteellisten tuotosten tarkoituksena on osoittaa omaa osaamista ja oman alan tuntemusta, sekä tuoda alalle uusia näkökulmia. Koululaisille kirjoittaessa joudutaan palaamaan oman tieteenalan perusasioihin, ja karsimaan aiheeseen liittyviä näkökulmia, jotka saattavat hankaloittaa ydinajatusten ymmärtämistä.

Monta kertaa olemme miettineet, että oppikirjojen tekijät ovat samanlaisen haasteen edessä, mutta heidän työtään ohjaavat myös opetussuunnitelmien raamit ja tavoitteet. Meillä on siinä mielessä tieteellinen vapaus, että voimme tuoda koululaisten eteen niitä teemoja ja asioita, joista olemme itse kiinnostuneita ja joista ajattelemme oppilaiden saavan tietoa ja ajatuksia, jotka eivät mahdu perinteisiin oppimateriaaleihin.

Tammi-helmikuussa kun tekstit on viimeistelty ja kuvitettu, ja opettajien ohjeet saatu valmiiksi, pääsette tutustumaan uusiin RajatOn-materiaaleihin. Luvassa on sukelluksia ihmisen ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen, pakkomuuttajiin rajojen ylittäjinä, rajaturvallisuuteen, mediaan ja rajoihin sekä historian kirjoittamiseen ja muistamiseen rajoja muokkaavana tekijänä.

Viime kädessä onnistumisemme tieteen popularisoinnissa arvioivat koululaiset ja opettajat. Vuoden alkupuolella on tarkoitus, että testaamme uusia materiaaleja kouluissa. Jännityksellä odotamme, miten lapset ja nuoret ottavat materiaalit vastaan, ja löytävätkö he niistä uusia tapoja katsoa ja tutkia asioita. Annetaan koululaisten kuitenkin lomailla ensin, ja loman tarpeessa olemme mekin… Toivotamme siis kaikille rentouttavaa joulua ja onnea uuteen vuoteen! Palataan asiaan ensi vuoden puolella!

Testing testing…

Lokakuun lopussa pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan, miten laatimamme tiedekasvatusmateriaalit toimivat käytännössä. Opettajat Lappeenrannasta ja Uudestakaupungista olivat lupautuneet pitämään oppitunnit materiaaliemme pohjalta. Tähän saakka olimme voineet vain kuvitella, miten opettajat soveltavat RajatOn-aineistoja. Siksi vähän jännittikin, mitä tunneilla tapahtuu ja onko materiaali ylipäätään käyttökelpoista.

Ensimmäinen testaus tapahtui Lappeenrannassa, jossa koekaniinina toimivat Itä-Suomen koulun kahdeksasluokkalaiset. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Tuuli veti heille kaksi oppituntia aiheesta Muuttuvat rajat. Tuuli aloitti oppitunnit kertomalla oppilaille Pohjoismaiden karttakuvan kehityksestä lisätietolinkeistä löytyneen artikkelin avulla. Historiallisten karttojen tarkastelun jälkeen oppilaat pohtivat opettajan kanssa, minkälaisia alueita erottavia rajoja on olemassa, miten ne poikkeavat toisistaan ja mistä johtuu, että toisia rajoja valvotaan tarkemmin kuin toisia.

Oppitunnit osuivat keskelle kahdeksasluokkaisten historian kurssia, jossa aiheena olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeiset muutokset Euroopassa. Tuuli käsittelikin seuraavaksi oppilaiden kanssa ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä rajamuutoksia ”Muuttuvat rajat” tekstiin kuuluvan tehtävän avulla. Siinä oppilaiden pitää tarkastella kartalta, mitä valtioita hävisi ja syntyi sodan seurauksena. Oppilaat totesivat, että monet suuret valtakunnat hajosivat ja tilalle syntyi paljon pieniä valtioita. Oppituntien lopuksi he saivat luettavakseen lisätietolinkeistä löytyvän artikkelin Neuvostoliitosta, jota he olivat vastikään käsitelleet historian kurssillaan. Tekstiin liittyvä tehtävä jäi oppilaille kotitehtäväksi, sillä aika oli rientänyt niin nopeasti, että oli ruokavälitunnin paikka.

Itä-Suomen koulun kahdeksasluokkaiset Lappeenrannassa tutkivat ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä rajamuutoksia Euroopassa.

Itä-Suomen koulun kahdeksasluokkaiset Lappeenrannassa tutkivat ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä rajamuutoksia Euroopassa.

Uudessakaupungissa materiaaleja testattiin neljällä eri ryhmällä, joista jokainen käsitteli aihetta yhden oppitunnin verran. Kalannin koulun maantiedon ja biologian opettaja Virpi veti seitsemäsluokkalaisille tunnin, jossa käytiin läpi ”Rajat lähiympäristössämme” tekstiä ja tehtäviä. Yhdeksäsluokkalaiset tutustuivat puolestaan rajan käsitteeseen ”Rajoja on monenlaisia” tekstin ja tehtävien avulla. Virpi käytti opetuksessaan laatimiamme tekstejä, jotka oppilaat lukivat ja joihin liittyviä tehtäviä he tekivät. Seitsemäsluokkalaiset piirsivät mielikuvakartan koulunsa pihasta ja sijoittivat sinne näkyviä ja näkymättömiä rajoja. Yhdeksäsluokkalaiset pohtivat, millaisia mieluisia ja epämieluisia paikkoja heidän lähiympäristössään on ja millaisia mentaalisia rajoja nämä muodostavat heidän ajatuksiinsa.

Seurasimme itse oppituntien kulkua, ja ensireaktiomme tuntien aikana olivat hämmentävät. Materiaalia tehdessämme olimme kuvitelleet mielessämme, minkälaisia oppitunteja niiden avulla voidaan vetää ja miten oppilaat reagoivat niihin. Todellisuudessa opettajat sovelsivat materiaalia omalla tavallaan ja oppilaat olivat kuka innolla mukana opetuksessa ja kuka kyseenalaistaen ”mikä se tällainen raja-aihe oikein on”. Koulukokeilut antoivat meille kuitenkin arvokasta tietoa materiaalien muokkaamiseen. Suurin haaste jatkon kannalta on ohjata opettajia suunnittelemaan oppitunnit niin, että raja-aiheeseen tutustutaan tutkivan oppimisen kautta, ei pelkästään perinteisen opettajajohtoisen opetuksen keinoin.

Toinen haaste on luoda materiaalista vieläkin kiinnostavampaa oppilaiden näkökulmasta. Periaatteessa oppilailta keräämämme palaute oli positiivista, sillä molemmissa kaupungeissa vain kaksi oppilasta oli sitä mieltä, että tunti ei ollut mielenkiintoinen. Kuitenkin vain seitsemän oppilasta Uudessakaupungissa ja kaksi oppilasta Lappeenrannassa ilmoitti, että haluaisi oppia aiheesta lisää. Siinä meillä siis työnsarkaa, tavoitteenamme kun on innostaa oppilaita tieteen ja tutkimuksen pariin. Uskomme, että avainsana on yhdessä oppiminen ja tutkimuksellisuus; se, että oppilaat pääsevät tiedekasvatustunneilla keskustelemaan rajoista ja tekemään niihin liittyviä tutkimuksia, jotka jollakin tavalla liittyvät heidän omaan elämäänsä tai lähiympäristöönsä.

Koulutestauksista viisastuneina jatkamme RajatOn-materiaalien laatimista. Suuret kiitokset materiaalia testanneille opettajille ja oppilaille!

Rajoista kirjoittamisen vaikeudesta

Ensimmäiset RajatOn-oppimateriaalin tekstit alkavat pian olla valmiina. Heti alkuun myönnettäköön, että helppoa niiden vääntäminen ei ole ollut. Mielessämme on ollut kirkas ajatus siitä, mitä tekstit sisältävät, mutta tekstien saattaminen lopulliseen muotoonsa on ollut yllättävän haasteellista. Olemme lähteneet siitä periaatteesta, että tekstit ovat suhteellinen lyhyitä (noin 1,5 A4 arkkia) ja ne etenevät helpommista aiheista vaikeampiin. Näin samaa tekstiä pystyvät hyödyntämään oppilaat alakoululaisista lukiolaisiin. Ensimmäisenä haasteenamme on siis ollut tiivistää tekstit suhteellisen lyhyeksi ja kirjoittaa aiheista niin, että koululaiset pystyvät ymmärtämään tekstit ja niiden perusajatukset.

Suurinta päänvaivaa on kuitenkin tuottanut itse rajan käsitteestä kirjoittaminen. Siinäpäs lyhyt ja selkeä sana, mutta oi niin moniulotteinen. Monet keskustelut olemme käyneet, monet naurut olemme nauraneet ja monta kertaa olemme pukeneet rajan käsitettä esittelevän tekstin uuteen muotoon. Vihdoin olemme siihen tyytyväisiä. Mutta mikä rajan käsitteessä antoi meille niin paljon päänvaivaa?

Jos aloitetaan siitä, että rajan käsitteeseen liittyy paljon alakäsitteitä. Näitä ovat muun muassa fyysinen, käsitteellinen, mentaalinen, sosiaalinen, valtiollinen, poliittinen, hallinnollinen, kulttuurinen, luonnollinen ja luonnon raja. Mietimme pitkään, mitkä näistä valitsemme pääkäsitteiksemme, koska monet rajat kuuluvat yhtä aikaa useampaan rajatyyppiin. Seuraavaksi pohdimme, miten tuomme tekstissä esille erilaisia rajoja karkottamatta kuitenkaan lukijaa pois liiallisella käsitteiden käytöllä. Päädyimme puhumaan näkyvistä ja näkymättämistä rajoista, joiden alla käymme läpi erilaisia rajatyyppejä.

Mutta ei siinä kaikki. Rajatutkijoiden mukaan kaikki rajat ovat itse asiassa ihmisen luomia ja näin ollen käsitteellisiä. Myös luonnossa olevat maastorajat, vaikka ihminen ei olisi niihin millään tavalla puuttunut. Ihminen on kuitenkin se, joka määrittelee, että maastoraja on ’raja’, ei vaikkapa ’nivel’ tai ’liitoskohta’. Miten tämän selittää koululaisille, kun itselläkin asian ymmärtäminen vaatii aikamoista aivonystyräjumppaa. Tämänkaltaiset pohdinnat päätimme siirtää tehtäväosioon, jossa koululaiset voivat yksinkertaisempien kysymysten ohella syventyä erilaisiin haasteellisempiin pohdinta- ja tutkimustehtäviin.

Emme ole suinkaan ensimmäisiä, jotka kirjoittavat rajan käsitteestä. Käsitettä ovat pohtineet rajatutkijat ja etenkin poliittisen maantieteen edustajat. Meidän kannalta ongelmallista oli kuitenkin se, että sekä rajojen että poliittisen maantieteen tutkijat lähtevät määrittelyissään liikkeelle valtiollisista rajoista. Meidän tavoitteenamme oli käsitellä rajoja ja rajaamista laajemmin ihmiselle ominaisena toimintana. Näin katsottuna rajat ovat paljon muutakin kuin valtiollisia rajoja.

Pian pääsette näkemään ja arvioimaan miten olemme työssämme onnistuneet. Viimeiset hionnat vielä ja ensimmäinen RajatOn-oppimateriaaliteksti on valmis julkaistavaksi nettisivuillamme!

RajatOn-materiaalin sisällöt taipuivat kuuteen teemaan

Kuva

Tiedeforum ja työpaja herättivät meissä monia ajatuksia, joita lähdimme työstämään keskinäisissä keskusteluissamme. Kesän lämpimimpinä hetkinä kahlasimme läpi muun muassa rajatutkimuksen kirjallisuutta ja verkko-oppimateriaalin laatukriteereitä. Kesän aikana verkkosivutkin saivat uutta ilmettä.

Kuva 1. RajatOn-oppimateriaalin teemat ja niiden sisältämät aihekokonaisuudet.

Kuva 1. RajatOn-oppimateriaalin teemat ja niiden sisältämät aihekokonaisuudet.

Jo tällä kokemuksella voimme sanoa, että verkkopohjaisen oppimateriaalin, tieteen näkökulman, poikkitieteellisyyden ja rajan kehyksen yhdistäminen ei ole aivan yksinkertainen tehtävä. Perusteellisen pohjatyön tuloksena saimme kuitenkin muodostettua oppimateriaaliin kuusi teemaa, jotka jakautuvat edelleen pienempiin aiheisiin (kuva 1).

Nämä aihekokonaisuudet sisältävät tekstejä, kuvia ja videoita sekä lisämateriaalia aiheesta kiinnostuneille oppilaille. Ennen kaikkea jokaisessa aihepiirissä on erilaisia tehtäviä, joissa syvennytään aihepiirin keskeisiin käsitteisiin tai tehdään jopa kokonaisia tutkimuksia.

Tiede ja tutkimus tutuksi

Tiede ja tutkimus-teemassa oppilaat tutustuvat tieteen ja tutkimuksen kehitykseen, perusperiaatteisiin, erilaisiin tutkimusmenetelmiin ja tieteellisen lukutaidon ominaisuuksiin. Lisäksi pohditaan tieteen merkitystä itselle ja yhteiskunnalle.

Johdatus rajoihin

Johdatus rajoihin -teema koostuu kolmesta johdannonomaisesta aihekokonaisuudesta, joista ensimmäisessä tutustutaan erilaisiin rajoihin ja siihen, miten rajat ilmentyvät ja vaikuttavat arjessa. Toisessa havainnoidaan omassa lähiympäristössä olevia rajoja ja kolmannessa tutustutaan valtiollisten rajojen muuttumiseen  – erityisesti Suomessa.

Fyysiset rajat

Fyysiset rajat -teema koostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista ensimmäisessä tutustutaan rajojen ja vallan väliseen suhteeseen; rajojen muodostamiseen, merkitsemiseen, tunnustamiseen ja loukkaamiseen sekä pakolaisten kokemuksiin valtiollisten, kulttuuri- ja identiteettirajojen ylittämisestä. Toisessa kokonaisuudessa perehdytään rajaturvallisuuteen ja rajojen valvontaan sekä pohditaan itsenäisyyden ja maanpuolustuksen merkitystä. Kolmannessa kokonaisuudessa tutustutaan rajoihin liittyviin taloudellisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä raja-alueiden kaupankäynnin ilmiöihin (kuten rajakauppaan ja epäviralliseen kauppaan).

Käsitteelliset ja mentaaliset rajat

Käsitteelliset ja mentaaliset rajat -teema koostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista ensimmäisessä tutustutaan rajojen tuottamiseen ja ylläpitämiseen yhteiskunnassa, kansalliseen identiteettiin ja siihen liittyviin rituaaleihin sekä etnisyyteen ja etnisiin stereotypioihin. Toisessa kokonaisuudessa perehdytään median rooliin aluekäsitysten luojana, pohditaan omaa alueellista identiteettiä sekä tutustutaan erilaisiin medialähteisiin, niiden tulkintaan ja arviointiin. Kolmannessa kokonaisuudessa tutustutaan historiankirjoituksen ja menneisyyden käsittelyn eroihin eri kulttuureissa sekä siihen miten ne tuottavat rajoja. Perehdytään myös kollektiivisen muistin käsitteeseen, sota- ja evakkokertomuksiin sekä pohditaan miten menneisyys on läsnä tässä päivässä.

Rajat ja ympäristö

Viimeinen varsinainen teema ”Rajat ja ympäristö”, sisältää myös kolme kokonaisuutta. Ensimmäisessä näistä tutustutaan siihen, miten ihmistoiminta vaikuttaa luonnon prosesseihin eri aluetasoilla. Toisessa kokonaisuudessa perehdytään ihmisen ja ympäristön välisiin suhteisiin eri kulttuureissa sekä ympäristön hallinnointiin raja-alueilla. Puhutaan rajattoman ympäristösuojelun merkityksestä sekä monikansallisten yritysten vastuista. Kolmannessa kokonaisuudessa tutustutaan luonnonvarojen alueelliseen jakautumiseen ja siihen liittyviin haasteisiin sekä uusiin keinoihin rakentaa kestävää tulevaisuutta ja kestävämpää luonnonvarojen käyttöä.

Syventävät tutkimukset

Materiaalin viimeinen osuus muodostuu syventävistä tutkimuksista. Tämä osuus eroaa muista teemoista siten, että se ei sisällä valmista oppimateriaalia, vaan tutkimusaiheita, joista oppilaat voivat valita kiinnostavimman ja keskittyä tutkimaan sitä tarkemmin.

Teemojen lisäksi Oppimateriaali-valikosta löytyy Tiede ja tutkimus -osio, johon tulemme tekemään tutkimusetiikkaan, erilaisiin tutkimusmenetelmiin ja tulosten visualisointiin liittyviä ohjeita oppilaille. Keskeiset käsitteet keräämme Oppimateriaali-valikon Käsitepankkiin.

Eteenpäin, eteenpäin…

Materiaalin ensimmäiset pilotoinnit yhteistyökouluissa alkavat jo lokakuussa, joten seuraavaksi pääsemmekin kaikista mukavimpaan vaiheeseen eli materiaalien tuottamiseen. Kaikkea emme kuitenkaan tee itse, vaan oppimateriaalia on tilattu ja tullaan tilamaan alan asiantuntijoilta. Näitä sisältöjä julkaisemme täällä nettisivuilla sitä mukaa kun ne valmistuvat. Pysykää siis kuulolla!

 

Tiedefoorumilla tehtiin RajatOn-hanketta tunnetuksi

Vuosittain järjestettävän Tiedefoorumin teemana oli tänä vuonna sopivasti tiedekasvatus, ja niinpä mekin pääsimme esittelemään juuri käyntiin pyörähtänyttä RajatOn-hankettamme Heurekaan toukokuun 27. päivä. Ihan sattumaltahan tiedekasvatus ei Suomen Akatemian ja Opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämän foorumin teemana ollut, vaan tiedekasvatuksen kehittämiseen on kiinnitetty valtion toimesta parin viime vuoden aikana erityistä huomiota. Konkreettisia toimenpiteitä tiedekasvatuksen edistämiseksi ovat olleet muun muassa Tiedekasvatuksen kehittämistyöryhmän kokoaminen ja ensimmäisten tiedekasvatusavustusten jakaminen. Noista avustuksista on rahoitettu myös meidän hankkeemme.

Tiedefoorumilla oli meidän lisäksemme esillä yhdeksän muuta tiedekasvatushanketta. Niiden joukossa esittäytyivät muun muassa Heurekan ja Oulun Tietomaan rinnalla ehkäpä tunnetuin tiedekasvatustoimija eli LUMA-keskus Suomi. Mukana oli myös Taloudellinen tiedotustoimisto, jonka Virtuaalinen tiedeTET -hankkeessa koululaiset pääsevät suorittamaan työelämään tutustumisjaksoaan tekemällä tutkimusta etäyhteyden päässä olevien tutkijamentorien opastuksella.

Kaikilla hankkeilla oli omat esittelypisteensä, joilla tiedefoorumiin osallistuneet pääsivät kiertelemään. Me olimme laatineet omaan pisteeseemme posterit, joissa kerroimme RajatOn-hankkeen taustoista, tavoitteista ja sisällöstä. Lisäksi olimme valmistelleet osallistujille kyselytutkimuksen ja pienen tutkimustehtävän esimerkin muodossa siitä, millaista tutkimusta rajateemasta voi kouluissa tehdä. Esittelypisteellämme oli sen verran kova vilinä, että hädin tuskin ehdimme juoda järjestäjien tarjoamat kahvit. Kävijät olivat kiinnostuneita hankkeemme aihepiiristä ja ilahduttavinta oli, että osalle kävijöistä hankkeemme oli jo ennestään tuttu.

Tänä vuonna varsinaisen tiedefoorumin avannut kansliapäällikkö Anita Lehikoinen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä korosti tiedekasvatuksen merkitystä toisaalta lasten ja nuorten opiskelumotivaation ja toisaalta Suomen kansainvälisen menestyksen ja hyvinvoinnin kehittymisen kannalta. Tiedefoorumissa puhunut Tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtaja Anneli Pauli oli yhtä lailla huolissaan suomalaisten oppimistulosten heikkenemisestä PISA-vertailussa ja totesi, että avainsanoja motivaation kasvattamiseen ovat oivaltaminen, ilo, myönteiset tunnekokemukset, luova toiminta, vuorovaikutteisuus ja monipuoliset oppimisympäristöt. Tiedekasvatus ja tutkiva oppimisote ovat keinoja, joilla näitä tekijöitä voidaan tuoda kouluopetukseen.

Tiedefoorumissa julkaistiin Tiedekasvatuksen kehittämistyöryhmän laatimat ehdotukset lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Työryhmän muistio oli otsikoitu räväkästi ”Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020”. Tuli meillekin paineita hankkeen toteuttamiseen, että voimme ottaa osamme kunniasta kuuden vuoden kuluttua😉 Vakavasti ottaen, työryhmän selvityksessä tavoitteeksi asetettiin se, että tiedekasvatus on luonteva osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin kouluissa kuin koulujen ulkopuolella. Selvityksen mukaan tämä tukisi Suomen osaamisperusteista kasvua ja edistäisi lasten ja nuorten luovaa ongelmanratkaisukykyä sekä mahdollisuutta ymmärtää ja seurata tieteen kehitystä. Selvitys sisälsi myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joilla lasten ja nuorten kiinnostusta tieteeseen ja tutkijanuraan voitaisiin lisätä. Meidän kannaltamme olennaisia näistä olivat ehdotukset tiedekasvatuksesta osana opetussuunnitelman mukaista koulutyötä ja toisaalta tiedekasvatus osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Kaiken kaikkiaan tiedefoorumi oli antoisa. Lähdimme kotiin vakuuttuneina siitä, että olemme tekemässä jotakin hyödyllistä ja tärkeää.

Aloitustyöpajassa keskusteltiin rajoista ja verkkopohjaisesta oppimateriaalista

RajatOn-hanke pyörähti käyntiin vauhdikkaasti toukokuun lopulla 2014. Pidimme peräkkäisinä päivinä hankkeen aloituspalaverin Turussa ja osallistuimme Tiedefoorumille Heurekassa.

Aloituspalaveriin 26.5. olimme kutsuneet joukon asiantuntijoita aloilta, jotka kytkeytyvät RajatOn-projektiin. Saman pöydän ääreen keskustelemaan ja ideoimaan istui koulujen, rajatutkimuksen, verkkopedagogiikan ja rajakaupunkien edustajia. Aloitustyöpajan tavoitteena oli, että saamme näiltä asiantuntijoilta vinkkejä hankkeen toteuttamiseen, toisin sanoen mitä meidän tulee ottaa huomioon verkkopohjaisen tiedekasvatusmateriaalin laadinnassa ja mitä lasten ja nuorten on hyvä tietää rajoista ja rajojen tutkimisesta.

Keskustelu lähti liikkeelle verkkopohjaisen tiedekasvatusmateriaalin laadinnasta. Äkkiseltään voisi ajatella, että se on hyvin yksikertaista. Tehdään oppimateriaalia ja ladataan se nettisivuille. Kouluissa materiaalin käytettävyys on kuitenkin olennaista. Asiantuntijat kehottivatkin kiinnittämään huomiota siihen, että materiaali ei ole sidonnainen oppimisalustaan ja että sitä voi käyttää miltä tahansa päätelaitteelta. Yhtä lailla tärkeää on, että nettisivut, joille materiaali sijoitetaan, ovat mahdollisimman helppokäyttöiset ja selkeät. Mietintämyssyyn keskustelijat ehdottivat laittamaan verkkosivujen mahdollisen vuorovaikutteisuuden, eli sen, että sivut voisivat toimia julkaisukanavana koululaisten tuotoksille ja että koulut ja opettajat voisivat keskustella sivuilla kokemuksistaan oppimateriaalin parissa.

Työpajan toinen osio oli omistettu raja-teemalle. Asiantuntijat miettivät, mitä lapset ja nuoret tietävät rajoista ja miten rajat vaikuttavat meidän arkeemme ja käsityksiimme ympäröivästä maailmasta. Jutustelu pyöri aluksi pitkään rajan käsitteen ja valtiollisten rajojen ympärillä. Keskustelijat puntaroivat, miten moniulotteinen käsite raja on, koska rajat ovat samaan aikaan sosiaalisesti rakennettuja, mutta ihmisille todellisia. Rajat eivät lisäksi koskaan ole pysyviä, vaan ajassa ja tilassa muuttuvia. Asiantuntijat totesivat, että rajoista puhuminen ja niiden esille nostaminen on jo sinänsä merkittävää, sillä se auttaa lapsia ja nuoria ymmärtämään miten tiedostamattomia tekemämme rajanvedot usein ovat.

Lopuksi aloitustyöpajassa pohdittiin, mitä perustietoja ja -taitoja koululaisilla olisi hyvä olla tieteestä ja tutkimuksesta. Media on tänä päivänä pullollaan erilaisia tutkimustuloksia, joihin olisi hyvä oppia suhtautumaan kriittisesti. Lasten ja nuorten kannalta on olennaista, että he ymmärtävät, miten tutkimustieto syntyy, mitä tutkimusprosessissa tapahtuu ja miten voidaan arvioida tutkimustulosten luotettavuutta. Oppimateriaaliin keskustelijat toivoivat monipuolisia tutkimusmenetelmiä, sillä tiede mielletään useimmiten luonnontieteeksi ja yhteiskuntatieteelliset ja humanistiset menetelmät ovat vähemmän tunnettuja ja arvostettuja.

Työpajaan osallistuneet opettajat toivottivat rajateemaan tervetulleeksi kouluihin ja kertoivat, että sen avulla on mahdollista tehdä varsinkin yläkouluissa ja lukioissa usein haasteellista oppiaineiden integrointia. Rajateema antaa mahdollisuuden myös ilmiöpohjaiseen työskentelyyn, joka on yksi tämän hetken avainkäsitteistä opetuksessa. Rajojen lähestyminen nimenomaan tieteen ja tutkimisen näkökulmasta on siinä mielessä tärkeää, että tiede on lähtökohtaisesti arvovapaata ja objektiivista.