Tieteen perimmäinen tehtävä on luoda uutta tietoa ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Tiede sai alkunsa jo muinaisissa kulttuureissa, josta se on kehittynyt meidän päiviimme. Tieteellä on merkittävä rooli yhteiskunnassa, etenkin kun tiede ja tekniikka ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa viimeisen vuosisadan kuluessa. Uutta tieteellistä tietoa saadaan tutkimalla. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole tieteellistä.
SISÄLLYS
- Mitä tiede on?
- Länsimainen tiede sai alkunsa antiikin Kreikassa
- Tiede löi itsensä läpi renessanssiajalla
- Tiede kehittyy koko ajan
- Tieteellistä tietoa saadaan tutkimalla
- Mikä tekee tutkimuksesta tieteellistä?
- Lue lisää
Tiede pyrkii tuottamaan uutta tietoa ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Tieteellä voidaan tarkoittaa sekä tieteellisen tutkimuksen tekemistä että tieteellisen tutkimuksen tuloksia.[1] Tiede on jatkuvasti uudistuvaa, koska se kehittää menetelmiään ja asettaa tulokset aina uuteen testiin.
2. Länsimainen tiede sai alkunsa antiikin Kreikassa
Tiedettä on tehty jo muinaisissa kulttuureissa, muun muassa Egyptissä, Babyloniassa, Kiinassa ja Intiassa. Ensimmäisiin tieteenaloihin kuuluivat tähtitiede, geometria, aritmetiikka ja lääketiede. Tiede oli keino ymmärtää maailmaa ja sen ilmiöitä järjellä myyttisten kertomusten ja uskontojen sijaan.
Länsimaisen tieteen katsotaan saaneen alkunsa antiikin Kreikasta. Antiikin luonnonfilosofit olivat kiinnostuneita luonnosta ja luonnonilmiöistä ja halusivat löytää selityksiä muun muassa maailman synnylle ja rakennusaineille. Tunnetuimpia antiikin filosofeja ovat Sokrates, Platon ja Aristoteles, jotka vaikuttivat noin vuosina 430–320 eKr. Aristoteles oli ensimmäinen, joka luokitteli tietämisen aloja omiksi oppialoikseen ja häntä pidetäänkin länsimaisen tieteen isänä.[2]
3. Tiede löi itsensä läpi renessanssiajalla
Renessanssiajalla 1300–1600-luvuilla tiede kehittyi tähtitieteilijöiden, matemaatikkojen, filosofien ja humanistien ansiosta. Puhutaan tieteen läpimurrosta, koska tiede alkoi kiinnostaa myös sivistyneistöä yliopistojen ulkopuolella.[1] Ajan suurimpiin tiedemiehiin kuuluivat aurinkokeskisen maailmankuvan esitellyt Nikolaus Kopernikus, painovoima- ja liikelain luonut Isaac Newton ja monien keksintöjen isä Galileo Galilei. Kirjapainotaito mahdollisti tiedon levittämisen aikaisempaa tehokkaammin.
Valistuksen aika 1700-luvulla oli suotuisaa tieteen kehitykselle. Uskottiin, että järjen ja tieteen avulla voidaan ratkaista ihmisen ja yhteiskunnan ongelmat.[3] Uusia tieteenaloja vakiintui 1700–1800 luvuilla, ja niiden joukossa olivat muun muassa kemia, biologia, kriittinen historiantutkimus, vertaileva kielitiede, kansatiede ja arkeologia.
1900-luvulle tultaessa tiedettä pidettiin jo erityisenä todellisuutta koskevan tiedon tarjoajana, jota harjoittivat tieteellisen koulutuksen saaneet tutkijat. Vuosisadan kuluessa kasvoivat tieteen ja tekniikan väliset yhteydet, ja syntyi uusi merkittävä tieteenala tietojenkäsittelytiede.[4]
5. Tieteellistä tietoa saadaan tutkimalla
Uutta tieteellistä tietoa saadaan tutkimalla. Tutkijat käyttävät tieteellisesti hyväksyttyjä menetelmiä (metodeja) tiedon keräämiseen ja analysoimiseen. Tutkimus on tapana jakaa määrälliseen (kvantitatiivinen) ja laadulliseen (kvalitatiivinen) tutkimukseen. Määrällisessä tutkimuksessa tutkimusaineistot ovat usein laajoja ja perustuvat numeroihin (esimerkiksi tilastot), kun taas laadullisessa tutkimuksessa aineistot ovat pienempiä (esimerkiksi haastattelut) ja aineiston laatu korostuu. Tutkiessa on myös mahdollista yhdistää määrällisiä ja laadullisia menetelmiä, jos tutkimuskysymys sitä edellyttää.[5]
6. Mikä tekee tutkimuksesta tieteellistä?
Maailmassa tehdään koko ajan valtavasti tutkimusta. Kaikki tutkimus ei kuitenkaan ole tieteellistä. Sanotaan, että tieteellisellä tutkimuksella on kuusi perusperiaatetta. Näistä objektiivisuus tarkoittaa sitä, että tutkimus ei saa perustua tutkijan mielipiteisiin tai toiveisiin. Julkisuus tarkoittaa sitä, että tutkimustulokset eivät saa olla salaisia, vaan niiden pitää olla kenen tahansa saatavilla. Autonomisuus on puolestaan sitä, että tutkimuksen pitää olla riippumatonta ulkopuolisista tekijöistä kuten politiikasta tai uskonnosta. Edistyvyydellä tarkoitetaan sitä, että tiede ei ole koskaan lopullisesti valmista, vaan uudet tutkimukset edistävät aina tietoa ja voivat korjata vanhaa tietoa. Kriittisyys on sitä, että tieteen tulokset voidaan aina asettaa kyseenalaiseksi ja laadun varmistus sitä, että tutkimustulokset alistetaan alan asiantuntijoiden arvioitaviksi esimerkiksi tieteellisissä lehdissä.[6]
- Turun yliopiston kirjaston tieteen historian tutkimuksen sivut ”Historia: Tieteen historia”
- Turun yliopiston yleisen historian oppiaineen tieteen historian tutkimus- ja opintoryhmä ”Tiedepiiri”.
- Reijo Rasinkankaan sivut ”Tieteen ja ajattelun historiaa”
- Suomalainen filosofinen internetportaali Filosofia.fi
- Heikki Mikkelin artikkeli ”Oliko renessanssin aikana tiedettä?” Tieteessä tapahtuu -lehdessä
- Metodix-sivuston artikkeli ”Mitä on tiede?”
- Jyväskylän yliopiston ”Menetelmäpolkuja humanisteille” sivusto
- Joutsivuo, Timo & Mikkeli, Heikki (toim.) Renessanssin tiede. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000
Tekstissä käytetyt lähteet:
[1] Halonen, Ilpo (2009). Johdatus tieteenfilosofiaan. Helsingin yliopisto, Filosofian laitos. <http://www.helsinki.fi/hum/fil/tietfil/Luento01.htm> (Viitattu 3.8.2015)
[2] Suntola, Tuomo (2014). Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen. Physics Foundations Society. <http://physicsfoundations.org/data/documents/Tieteen_lyhyt_historia_e-book.pdf> (Viitattu 5.8.2015); FI1 Filosofian perusteet. Antiikin ajattelijoiden oppilaana. Internetix-oppimateriaali.
<http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/1filosofiapsykologia/filosofia/filosofia1/antiikin_ajattelijoita> (Viitattu 5.8.2015)
[3] VALISTUS – Valistus alkoi ja päättyi. Etälukio, Äidinkielen kurssi 4. <http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/kurssi4/valistus_johdanto.html> (Viitattu 7.8.2015)
[4] Halonen, Ilpo (2009). Johdatus tieteenfilosofiaan. Helsingin yliopisto, Filosofian laitos. <http://www.helsinki.fi/hum/fil/tietfil/Luento01.htm> (Viitattu 7.8.2015); Pohjanheimo, Outi. Uskontotieteen perusteet. Helsingin yliopisto, Avoimen yliopisto, Yleisen teologian
perusopintokokonaisuus, Uskontotiede (YT105).<http://www.avoin.helsinki.fi/kurssit/teo05usk/YT105%20materiaali_s09_Outi_Pohjanheimo.pdf> (Viitattu 7.8.2015); Nissinen, Martti. Historiallinen raamatuntutkimus ja kriittinen historiantutkimus. Helsingin yliopisto, Eksegetiikan menetelmien oppimisympäristö. <http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/miksi3.html> (Viitattu 3.8.2015)
[5] Lähdesmäki, T., Hurme, P., Koskimaa, R., Mikkola, L., Himberg, T., Menetelmäpolkuja humanisteille. Laadullinen tutkimus. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta. <http://www.jyu.fi/mehu>. (Viitattu 7.8.2015.)
[6] Niiniluoto, Ilkka (2002). Tieteen tunnuspiirteet. Teoksessa Karjalainen et al. Tutkijan eettiset valinnat. Tampere: Gaudeamus.
Tekijä: RajatOn (2015)
Tehtävät
TIEDÄ
- Mitä kahta asiaa tieteellä voidaan tarkoittaa?
- Miten tiede erosi myyttisistä kertomuksista ja uskonnoista?
- Mistä asioista antiikin luonnonfilosofit olivat kiinnostuneita?
- Mitä tieteen läpimurto tarkoittaa? Milloin se tapahtui?
- Mikä merkitys kirjapainotaidolla oli tieteelle?
- Miksi valistuksen aika oli suotuisaa tieteen kehitykselle?
- Miten määrällinen ja laadullinen tutkimus eroavat toisistaan?
- Mikä tekee tutkimuksesta tieteellistä? Valitse kaksi tieteellisen tutkimuksen perusperiaatetta ja selitä ne omin sanoin.
« Siirry Oppimateriaalit-sivulle |